tiistai 16. joulukuuta 2014

Taas ja taas ja taas

Taas se iski. Ahdistus, suru, raivo. Jouduin tänään palaamaan yhteen muistoon lapsuudestani ja ai jumalauta teki kipeää. Antaisin mitä vaan, että olisin saanut elää normaalin lapsuuden. Tai edes, etten reagois niihin asioihin mitenkään. Olisin vain unohtanut.

Järkyttävä ahdistus ollut jo monta päivää. Minulla se tulee aina ihan fyysisenäkin, rintaa puristaa eikä saa henkeä. Tekee kipeää.

Varmaan ihan oikein, että mua sattuu, mutta miks näin... Mä en jaksa.

En. Vaan. Jaksa. Taas kerran miettii, kuin helppoa olisi vain luovuttaa. Mutta on pakko jaksaa. Ja jaksankin. Useimmiten. Sitten on näitä... ei niin hyviä päiviä.

Sekava mielentila, sekavaa tekstiä. Toivotaan että huomenna on parempi päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti